Edellisen tekstin kirjoittamisen aikana hyvinvointialueiden toiminnan käynnistymiseen oli vielä reilut kaksi kuukautta aikaa. Tuolloin mietinnässä oli erityisesti tulevaisuuden näkymät hoivapalvelujen tarpeen, kiinteistösijoittamisen sekä hyvinvointialueiden investointimahdollisuuksien näkökulmista.

Nyt hyvinvointialueet ovat toimineet melko tarkkaan kaksi ja puoli kuukautta. Kuluneiden kuukausien aikana olemme vaihtaneet ajatuksia useiden palveluiden järjestämisvastuussa olevien viranhaltijoiden kanssa lähes kaikilla hyvinvointialueilla. Keskusteluissa on käynyt selväksi, miten kovan paineen alla tämä ammattitaitoinen henkilöstö on tehnyt työtään erityisesti viime vuoden lopulla, jolloin hyvinvointialueiden käynnistämisen vuoksi oli juostava kelloa vastaan. Vaikuttaisi siltä, että paineesta ja kiireestä huolimatta organisaatioiden ydintehtävät ovat vähintäänkin kohtuullisesti saatu siirrettyä uuden rakenteen sisään.

Erityisen korkealla hyvinvointialueiden käynnistämisen tehtävälistalla näyttää olevan palvelustrategian koostaminen. Tätä pidän erittäin myönteisenä asiana, sillä seuraavien parin vuoden aikana tämä strategia määrittelee, miten asukkaiden tarvitsemat terveyspalvelut sijoittuvat eri alueille.  Käytännössä tämä määrittelee myös sen, missä hoivaa tarvitsevat ihmiset seuraavien vuosikymmenien kuluessa asuvat. Kiinteistösijoittajalle näiden suuntien hahmottaminen on ensiarvoisen tärkeää silloin, kun yhdessä hyvinvointialueiden ja palveluoperaattoreiden kanssa suunnittelemme uusien kohteiden rakennuttamista.

Keskustelut hyvinvointialueiden kanssa ovat vahvistaneet näkemystä MVH:n roolista tulevaisuuden sote-palveluiden järjestämisessä. Kun väestö ikääntyy eivätkä vanhojen sote-rakennusten sijoittuminen kohtaa väestökehityksen kanssa, tarve uusille rakennuksille kasvaa jatkuvasti. Uudisrakentamisen tarve onkin joillakin alueilla jo lähitulevaisuudessa merkittävä. Hyvinvointialueet eivät pysty vastaamaan tähän tarpeeseen riittävästi investoimalla niihin itse, joten kiinteistösijoittajalle on merkittävä rooli palveluiden mahdollistamisessa kaikille.  On myös syytä huomata, ettei kuntien rooli kaavoittajana ja maanomistajina ole kadonnut mihinkään, vaikka sote-uudistuksen jälkeen ei aina kuntien ääni ylimpänä kuuluisikaan. Hyvinvointialueet hyötyisivätkin aktiivisesta vuoropuhelusta kuntien kanssa, jotta. uusien sote-rakennusten sijainti voidaan valita mahdollisimman osuvasti. Nyt kun sote-palvelujen laadusta on keskusteltu tiiviisti jo pidempään, olisi tilaa seuraavaksi pysähtyä pohtimaan sitä, missä palvelut sijaitsevat. 

– Jukka Ahvonen, asiakkuusjohtaja